Rytmihäiriöiden hoito
Käsitykset sydämen rytmihäiriöistä ovat lisääntyneet saman aikaisesti kuin uusia hoitomuotoja on tullut käyttöön. Tämä on lisännyt myös tarvetta selvittää yksittäisen potilaan rytmihäiriötä ja niiden vaaraa aiempaa tarkemmin. Myös tieteellinen tutkimus on täsmentänyt käsitystä rytmihäiriöiden syntytavoista ja jopa niiden periytyvästä taustasta. Terveydenhoidon tulee tunnistaa potilaat, jotka tarvitsevat määrätietoista rytmihäiriöiden hoitoa kehittyneillä menetelmillä.
Rytmihäiriöitä voidaan estää, lievittää ja parantaa. Hoitoja ovat rytmihäiriölääkkeiden käyttö, rytmihäiriön parantaminen tai lievittäminen katetriablaation avulla ja rytmihäiriöitä pysäyttävät tahdistimet. Eräitä rytmihäiriöitä voidaan parantaa sydänleikkauksella.
Rytmihäiriöiden hoitotapoja:
Tiedonanto rytmihäiriön merkityksestä ja seurauksista
Heijasteiden käyttö takykardiakohtauksen pysäyttämiseen
Kohtauksen pysäyttävä lääkehoito
Rytmihäiriöiden ilmaantumista estävä lääkehoito
Rytmihäiriön parantava katetrihoito (katetriablaatio)
Eteisvärinän syketaajuutta alentava katetrihoito
Rytmihäiriön leikkaushoito (rytmihäiriökirurgia)
Tahdistinhoito rytmihäiriöiden lääkehoidon tukena
Rytmihäiriötahdistin
Tiedonanto rytmihäiriön merkityksestä: Lievissä rytmihäiriöissä on erittäin tärkeätä tietää mistä oireet aiheutuvat, ja mitä merkitystä todetuilla rytmihäiriöillä on. Toisinaan ainoa seuraus ovat tuntemukset, mutta mitään sydänsairautta ei ole eikä odoteta ilmaantuvan vakavia kohtauksia. Tutkiminen on tärkeätä, sillä potilaan täytyy vakuuttua että hänen tilastaan on saatu luotettava käsitys.
Lääkehoito: Lääkkeillä voidaan pyrkiä vähentämään rytmihäiriöistä johtuvia tuntemuksia. Oireiden haitallisuus on usein hoitamisen perusteena, ja tällöin potilaan oma käsitys haitasta on tärkeä. Usein lääkkeillä pyritään estämään haitallisia seurauksia, vaikka oireet sinänsä olisivat siedettävät. Tavoitteena voi olla estää sydämen toiminnan heikkenemistä ajan mittaan ja torjua hengenvaarallisia kohtauksia.
Tavallista on käyttää beetasalpaajalääkkeitä, joilla hoidetaan myös verenpainetautia, sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa. Beetasalpaajat ovat turvallisia lääkkeitä, mutta niilläkin on sivuvaikutuksia kuten pulssin ja verenpaineen laskua ja voimattomuutta liikunnan aikana. Varsinaisia rytmihäiriölääkkeitä käytetään haitallisemmissa rytmihäiriöissä. Niiden annostelu on tarkkaa ja hoito vaatii tehoavuuden ja turvallisuuden valvomista.
Pitkäaikaisen lääkehoidon tavoite on joko estää rytmihäiriön ilmaantumista tai vähentää rytmihäiriöstä aiheutuvia oireita. Eräät rytmihäiriöt kuten eteisvärinä esiintyvät jatkuvana, ja tällöin hoidolla säädetään sydämen lyöntitaajuus lähelle normaalia.
Tiheälyöntisyyskohtausten katetrihoito: Sydämen tiheälyöntisyyskohtaukset ovat melko tavallisia terveilläkin henkilöillä. Ne johtuvat usein sydämen johtoratojen poikkeavuuksista. Näitä rytmihäiriöitä voidaan parantaa katetrihoidolla, joka tehdään paikallispuudutuksessa verisuoniteitse. Sydänfilmin pitkäaikaistutkimus voi antaa lisäviitteitä, onko potilaan rytmihäiriö sen luonteinen että katetrihoito voisi soveltua.
Hoitomuotoa käytetään toistuvissa kohtauksissa jos lääkehoitoa ei haluta käyttää tai se ei tehoa. Katetrihoidolla voidaan myös estää eteisvärinän aiheuttama liian tiheä syketaajuus. Valituissa tapauksissa voidaan eteisvärinää pyrkiä parantamaan katetriablaation avulla.
Hidaslyöntisten rytmihäiriöiden tahdistinhoito: Sydämentahdistimilla estetään sykkeen liiallinen hidastuminen. Se voi johtua sinussolmukkeen tai johtoradan sairaudesta. Nykyaikaisella tahdistinhoidolla pyritään ylläpitämään mahdollisimman luonnollista sydämen rytmiä. Tahdistimet säädetään kullekin potilaalle sopivalla tavalla, mikä edellyttää aiempaa tarkempaa tietoa sydämen rytmistä. Tahdistinpotilailla on usein myös tiheälyöntisiä rytmihäiriöitä, jotka edellyttävät tutkimista ja hoitoa. Rytmihäiriön hoitoon käytettävä lääke voi hidastaa rytmiä niin että tarvitaan sydämentahdistin.
Henkeä suojaava rytmihäiriötahdistin: Rytmihäiriötahdistimilla voidaan pysäyttää vaikeita, usein henkeä uhkaavia kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Tällä hoidetaan potilaita, joilla on esiintynyt vakava rytmihäiriökohtaus tai jotka on elvytetty sydänpysähdyksestä. Rytmihäiriötahdistin saattaa olla tarpeellinen potilailla, joilla vaarallisen rytmihäiriön vaara katsotaan hyvin suureksi, vaikka vakavia kohtauksia ei ole vielä esiintynyt.
Suvussa esiintyvät rytmihäiriöt: Lieviä oireita aiheuttavat rytmihäiriöt ovat melko tavallisia. Tärkeä tehtävä on selvittää, milloin ne merkitsevät sairautta ja vakavampien kohtausten vaaraa. Sukulaisilla esiintyneet rytmihäiriöt voivat antaa viitettä potilaalla tavattavien rytmihäiriöiden merkityksestä. Suvuittain esiintyviä sairauksia on viime vuosina opittu tuntemaan tarkemmin. Niintä ovat muiden muassa pitkä QT oireyhtymä ja erilaiset kardiomyopatiat. Potilaita voidaan suojata varotoimin ja lääkehoidolla tai rytmihäiriötahdistimella.
Eteisvärinä huomion kohteena: Eteisvärinän hoidossa on tapahtunut viime vuosina paljon uutta. Terveillä aikuisilla usein toistuvina kohtauksina esiintyvä eteisvärinä voi soveltua parannettavaksi katetriablaatiolla, erityisesti jos todetaan lyhytkestoisia, eteisvärinää käynnistäviä rytmihäiriöitä. Näitä tuottavien eteisten pesäkkeiden jäljille päästään tavallisesti vuorokauden EKG:n tutkimuksen avulla. Katetrihoidolla voidaan myös estää eteisvärinän tuottama liian tiheä syke salpaamalla eteiskammioliitos.
Vanhemmilla potilailla pysyvä eteisvärinä voi olla melko haitaton, jos kammioiden syketaajuus saadaan hallintaan lepo- ja rasitustilanteessa. Sydänfilmin pitkäaikaistutkimus antaa hyvän käsityksen syketason hallinnasta eri tilanteissa ja saattaa edistää lääkehoidon onnistumista.
Eteisvärinän uusiutumista pyritään estämään lääkkeillä, jotka hidastavat normaalia sinusrytmiä. EKG:n pitkäaikaistutkimus auttaa ratkaisemaan onko lääkehoito toteutettavissa vai tarvitaanko sydämentahdistinta hidaslyöntisyyden estoon. Tärkeä kysymys on myös huomaamatta jäävä eteisvärinä: oireettoman eteisvärinän toteaminen
Sinusrytmin aikaisesta vuorokauden EKG-tutkimuksesta on hyötyä, sillä havainnot voivat vahvistaa käsityksen perussykkeen liiasta hitaudesta. Tällöin sydämentahdistimen asennus voi edesauttaa myös tiheiden rytmihäiriökohtausten hoitoa muun muassa estämällä lääkkeistä johtuvan liian hitaan pulssin.
Lääkehoidon turvallisuus: Monet rytmihäiriölääkkeet hidastavat perusrytmiä, mikä voi olla haitallista jos sinussolmukkeen tai eteis-kammiojohtumisen toiminta on heikentynyt. Varsinaiset antiarytmiset lääkkeet voivat aiheuttaa QT-ajan pitenemistä, joka on vaarallista erityisesti hitaan syketason vallitessa, ja ne voivat myös johtaa haarakatkoksiin. EKG:n pitkäaikaistutkimuksella voidaan seurata tarkoin QT-aikaa erilaisten syketaajuuksien vallitessa.
